7.5.2011 Veneen vesillelasku
Maja saatiin lopulta lasketuksi veteen lukuisten työtuntien jälkeen. Ennen laskua kiinnitettiin vielä perusteellisesti huollettu moottori ja kunnostettu sprayhood. Vesillelasku onnistui hyvin ja moottori käynnistyi moitteetta.
Päätettiin samantien asentaa masto paikoilleen. Kartanlukija sai kuitenkin heti laskun jälkeen söherrettyä ankaroliinan tuhannen mutkalle, joten kierrettiin kunniakierros satamassa, että saatiin liinaa löysättyä ja päästäisiin kiinnittymään mastonnostopaikalle. Windex oltaisiin jopa muistettu kiinnittää mastoon ennen nostoa, mutta windexistä oli talven aikana hukkunut mutteri eikä sitä saatu kiinnitettyä. Onni onnettomuudessa, että windex jäi tässä vaiheessa laittamatta paikoilleen, sillä siitä tuskin olisi enää mitään jäljellä, koska maston huippu heilui koko rikaamisen ajan hyvin lähellä mastonosturia. Masto saatiin kuitenkin paikalleen, tosin trimmattuna vähän miten sattuu.
Päivän haastavin tehtävä oli muutaman kymmenen metrin siirtymä uudelle venepaikalle ja kiinnittyminen kahteen peräpoijuun. Kiinnitysköysien säätöön saatiin kulumaan varmaan tunneissa mitattava aika. 2 peräpoijua vaatii ehkä hieman harjoitusta ja zen-henkisen miehistön.
Maston köysien selvittelyssä opittiin, että ennen kuin kiristää yhtäkään köyttä, kannattaa varmistaa, ettei köyden toinen pää ole vapaana sukeltamaan maston tai puomin sisään. Lazyjack aiheutti myös hieman päänvaivaa, kun ei millään meinattu muistaa, kuinka se tulisi virittää paikoilleen. Osansa päivän kohelluksista sai myös hurstin vetskari, joka ei ole enää entisensä. Kaikesta huolimatta sää oli mitä parhain ja vene kelluu edelleen, joten tästä on hyvä jatkaa.
P.S. Iltamyöhällä kartanlukijan jo poistuttua paikalta kippari roudasi veneelle vielä autollisen patjoja ja pukin ja pressukehikon kesäsäilytykseen.
Päätettiin samantien asentaa masto paikoilleen. Kartanlukija sai kuitenkin heti laskun jälkeen söherrettyä ankaroliinan tuhannen mutkalle, joten kierrettiin kunniakierros satamassa, että saatiin liinaa löysättyä ja päästäisiin kiinnittymään mastonnostopaikalle. Windex oltaisiin jopa muistettu kiinnittää mastoon ennen nostoa, mutta windexistä oli talven aikana hukkunut mutteri eikä sitä saatu kiinnitettyä. Onni onnettomuudessa, että windex jäi tässä vaiheessa laittamatta paikoilleen, sillä siitä tuskin olisi enää mitään jäljellä, koska maston huippu heilui koko rikaamisen ajan hyvin lähellä mastonosturia. Masto saatiin kuitenkin paikalleen, tosin trimmattuna vähän miten sattuu.
Päivän haastavin tehtävä oli muutaman kymmenen metrin siirtymä uudelle venepaikalle ja kiinnittyminen kahteen peräpoijuun. Kiinnitysköysien säätöön saatiin kulumaan varmaan tunneissa mitattava aika. 2 peräpoijua vaatii ehkä hieman harjoitusta ja zen-henkisen miehistön.
Maston köysien selvittelyssä opittiin, että ennen kuin kiristää yhtäkään köyttä, kannattaa varmistaa, ettei köyden toinen pää ole vapaana sukeltamaan maston tai puomin sisään. Lazyjack aiheutti myös hieman päänvaivaa, kun ei millään meinattu muistaa, kuinka se tulisi virittää paikoilleen. Osansa päivän kohelluksista sai myös hurstin vetskari, joka ei ole enää entisensä. Kaikesta huolimatta sää oli mitä parhain ja vene kelluu edelleen, joten tästä on hyvä jatkaa.
P.S. Iltamyöhällä kartanlukijan jo poistuttua paikalta kippari roudasi veneelle vielä autollisen patjoja ja pukin ja pressukehikon kesäsäilytykseen.
Kommentit
Lähetä kommentti