Tarinat ovat iät ja ajat antaneet ihmisille mahdollisuuden osallistua ja liittyä muihin ihmisiin tai yhteisöihin ja jakaa omia kokemuksiaan. Toivottavasti tämän blogin tarinat ovat innoittaneet yhtä lailla asiasta kiinnostuneita lukijoita kun ne ovat innoittaneet kirjoittajaansakin. Toivottavasti nämä tarinat ovat myös rohkaisseet niitä, jotka ovat miettineet purjehduksen kokeilemista. Yksi tarina on kuitenkin jäänyt kertomatta ja se on tarina kaipauksesta.
Kaipuu itselleen tärkeän asian luo ei häviä koskaan. Se alkoi jo ensimmäisestä veneen vesillelaskusta ja siitä alkaneesta siirtopurjehduksesta. Airiston selän jälkeen kaipuu vain vahvistui, kun ajatuksiin piirtyi hetki hetkeltä konkretisoitunut unelma.
Seuraavan kerran kaipaus vahvistui, kun aurinko herätti mahtavaan aamuun Helsingholmenissa. Se tunne hyvin nukutun yön jälkeen aamuauringossa merenpinnan ollessa vielä tyyni on uskomaton.
Kirkkaisiin vesiin liittyvä kaipuu on sävähdyttävä, kun mieleen tulee raikkaan meren tuoksu tai alkukesän tuulenvire poskia vasten. Niihin liittyvä kaipuu voi muuttua oikeaksi tunteeksi noista asioista - niiden läsnäolon pystyy lähes aistimaan.
Kaipaus voi olla myös sitä, kun on tehnyt jotain ensimmäistä kertaa - kuten ylittänyt Porkkalan selän purjeilla. Mielestäni tärkeintä ei ole se, missä mittakaavassa asioita on tehnyt vaan se, millaiset muistot niistä ovat jääneet. Miten jotain asiaa on jännittänyt etukäteen ja miten sille on voinut huokaista jälkikäteen - minä onnistuin siinä.
Kaipaus voi liittyä myös hyviin rantautumispaikkoihin ja itse rantautumisiin.
Jotkut kaipuun kohteista päätyvä tauluksi asti, kuten tämä seuraava.
Joskus kaipuu liittyy toiseen ihmiseen.
Joskus kaipaan ihan vaan niitä aaltoja ja auringonpaistetta.
Joskus sitä kaipaa näkevänsä tekemänsä työn tuloksen, kuten pitkään puunatun tiikin ilmeen ja sen lämmön kättä vasten. Tiikin päällä avojaloin kävelyn voi myös tuntea jälkikäteen, kun sitä muistelee oikein tarkoin.
Kaipuu voi liittyä välillä ihan vaan omaan rauhaan.
Sadettakaan ei ole väärin kaivata aina välillä, eikä uusia näkökulmia elämään.
Lukuisat ja lukuisat kalliosaaret sekä luodot ja niihin liittyvä meren tuoksu, niitä kaipaan ehkä eniten.
Unelmat, tarinat ja niihin sisältyvä kaipuu - ne ovat ikuisia.
