Loki 13.5.2010 Sommarö-Elisaari
Kolmannen päivän kuvat löytyvät täältä.
Siirtopurjehduksen kolmas päivä valkeni pilvisenä, mutta lämpimänä. Sommarön satama oli suojaisa ja olimme nukkuneet kunnon yöunet. Päätimme että poiketen aikaisemmista päivistä tekisimme tänään lyhyemmän siirtymisen Elisaareen emmekä pitäisi mitään kiirettä. Lähdimme liikkeelle runsaan aamiaisen ja satamapalveluihin tutustumisen jälkeen. Satamasta löytyi septin tyhjennys, vesi, kauppa, wc, bensa-asema ja sähköt laiturilla. Lähdimme Sommaröstä liikkeelle lopulta puolen päivän jälkeen.
Yllätys yllätys päästyämme pois Sommarön väylältä takaisin runkoväylälle alkoi vastatuuli puhaltamaan kohtuullisen kovaa. Ei auttanut muukaan kuin jatkaa matkaa taas moottorin avulla.
Hurskursnäsin vaijerilossi.
Torsön ja Degerön rannoila on paljon asutusta.
Matkalla Elisaareen koimme melkoisesti eri luonnonilmiöitä. Vastassa oli kova vuorovesi-ilmiö (tähän johtopäätökseen päädyimme) ennen Ängesholmenia, ennen Elisaarta saisimme väistettyä juuri ja juuri syntynyttä ukkospilveä. Kamparholmenin kohdalla vastaan tuli myötätuuleen moottorilla ajanut päivän ensimmäinen purjevene.
Jästfjärdenin kohdalla kokeilimme ensimmäistä kertaa myös autopilottia, kun olimme löytäneet vihdoin sen virranottopistokkeen. Laite tuntui toimivan hyvin ja pitävän kurssin kiitettävästi. Keli oli muuttunut aurinkoiseksi, mutta juuri ennen Bärosundia taivaalle alkoi kohoamaan uhkaavan näköinen ukkospilvi. Ehdimme jo vetämään sadekamppeet päälle, mutta pilvi lähtikin yllättäen kaakkoon ulos merelle.
Bärosundin lossi ja kauppa, jonka satamassa oli myös eilen Hangossa ollut kaksimastoinen alus.
Ukkospilvestä sen enempää tietoisina suuntasimme kohti Elisaarta, jonne johtaa kapea väylä.
Emme olleet aikaisemmin käyneet Elisaaressa. Olimme kuitenkin nähneet Helsingin kaupungin saaristo-oppaasta kuvia satamasta, joissa suuriakin veneitä oli uskaltautunut tuolle kapealle väylälle. Kyseisenä päivänä vesi oli normaalia matalampana, mikä oli näkynyt kallioista, kivistä ja kaislikoista. Etenimme rauhallisesti eteenpäin keskellä väylää ja tuijotimme herkeämättä kaikua. Syvyyttä näytti olevan koko ajan 2,3-2,5 metriä (kaijun kalibrointi on vielä edellisen omistajan jäljiltä). Yhdessä mutkassa syvyyslukema käväisi kuitenkin 1,7 metrissä ennen kuin kaiku hukkasi pohjan muodon hetkeksi. Kylmät väreet hiipivät salakavalasti etenemisen muututtua entistäkin rauhallisemmaksi. Mikäli teillä lukijoilla on tietoa Elisaaren väylän ruoppauksesta tai vinkkejä (karttaa tai muuta vastaavaa) parhaasta reitistä niin se otettaisiin ilolla vastaan. Nyt noudatimme pysy keskellä väylää -periaatetta ja pääsimme onnellisesti perille. Viimeisissä mutkissa olo oli vielä sen mukainen, ettei tämän reitin päässä voisi olla valokuvankaunista satamaa, mutta hetken päästä edessämme avautui mahtava satama.
Kirsimme sataman kaikessa rauhassa mereltä käsin ja valitsimme rauhallisen ja tuulettoman paikan kallion kohdalta. Rantautuminen onnistui hyvin lievästä sivutuulesta huolimatta, mutta juuri kun jarrutimme poijua hyväksikäyttäen, tuntui kun poiju antoi kevyesti periksi ja lähti tulemaan mukanamme rantaa kohti. Onneksi keulagasti oli tarkkana ja pysäytti veneen kevyen liu´un kipparin jarruttaessa samalla moottorilla ja pääsimme nätisti rantaan. Otimme rantautumisen uusiksi - tällä kertaa valitsemalla viereisen poijun. Ei kulunut viittäkään minuuttia lopullisesta rantautumisesta kun jo kertaalleen merelle painunut ukkonen pyyhki suoraan ylitsemme. Päätimme yrittää saada spriikeittimen toimimaan ja lopulta sen teimmekin - lukemalla ohjeet ja olemalla tarpeeksi kärsivällisiä. Pian Avancessa valmistui makkara-couscousia sampanjan kera. Saunaa emme saaneet enää illaksi varattua.
Vieressämme oli komea Nauticat 33, joka oli ilmeisesti entisen omistajan viimeisellä ja uuden omistajan ensimmäisellä purjehduksella - komea vene!
Illan tullen kävimme vielä tutustumassa hienoon satamamiljööseen, jonka kävelyreitit olivat kivasti valaistuja. Ukkonen jyrisi aina silloin tällöin taustalla.
Siirtopurjehduksen kolmas päivä valkeni pilvisenä, mutta lämpimänä. Sommarön satama oli suojaisa ja olimme nukkuneet kunnon yöunet. Päätimme että poiketen aikaisemmista päivistä tekisimme tänään lyhyemmän siirtymisen Elisaareen emmekä pitäisi mitään kiirettä. Lähdimme liikkeelle runsaan aamiaisen ja satamapalveluihin tutustumisen jälkeen. Satamasta löytyi septin tyhjennys, vesi, kauppa, wc, bensa-asema ja sähköt laiturilla. Lähdimme Sommaröstä liikkeelle lopulta puolen päivän jälkeen.
Yllätys yllätys päästyämme pois Sommarön väylältä takaisin runkoväylälle alkoi vastatuuli puhaltamaan kohtuullisen kovaa. Ei auttanut muukaan kuin jatkaa matkaa taas moottorin avulla.
Hurskursnäsin vaijerilossi.
Torsön ja Degerön rannoila on paljon asutusta.
Matkalla Elisaareen koimme melkoisesti eri luonnonilmiöitä. Vastassa oli kova vuorovesi-ilmiö (tähän johtopäätökseen päädyimme) ennen Ängesholmenia, ennen Elisaarta saisimme väistettyä juuri ja juuri syntynyttä ukkospilveä. Kamparholmenin kohdalla vastaan tuli myötätuuleen moottorilla ajanut päivän ensimmäinen purjevene.
Jästfjärdenin kohdalla kokeilimme ensimmäistä kertaa myös autopilottia, kun olimme löytäneet vihdoin sen virranottopistokkeen. Laite tuntui toimivan hyvin ja pitävän kurssin kiitettävästi. Keli oli muuttunut aurinkoiseksi, mutta juuri ennen Bärosundia taivaalle alkoi kohoamaan uhkaavan näköinen ukkospilvi. Ehdimme jo vetämään sadekamppeet päälle, mutta pilvi lähtikin yllättäen kaakkoon ulos merelle.
Bärosundin lossi ja kauppa, jonka satamassa oli myös eilen Hangossa ollut kaksimastoinen alus.
Ukkospilvestä sen enempää tietoisina suuntasimme kohti Elisaarta, jonne johtaa kapea väylä.
Emme olleet aikaisemmin käyneet Elisaaressa. Olimme kuitenkin nähneet Helsingin kaupungin saaristo-oppaasta kuvia satamasta, joissa suuriakin veneitä oli uskaltautunut tuolle kapealle väylälle. Kyseisenä päivänä vesi oli normaalia matalampana, mikä oli näkynyt kallioista, kivistä ja kaislikoista. Etenimme rauhallisesti eteenpäin keskellä väylää ja tuijotimme herkeämättä kaikua. Syvyyttä näytti olevan koko ajan 2,3-2,5 metriä (kaijun kalibrointi on vielä edellisen omistajan jäljiltä). Yhdessä mutkassa syvyyslukema käväisi kuitenkin 1,7 metrissä ennen kuin kaiku hukkasi pohjan muodon hetkeksi. Kylmät väreet hiipivät salakavalasti etenemisen muututtua entistäkin rauhallisemmaksi. Mikäli teillä lukijoilla on tietoa Elisaaren väylän ruoppauksesta tai vinkkejä (karttaa tai muuta vastaavaa) parhaasta reitistä niin se otettaisiin ilolla vastaan. Nyt noudatimme pysy keskellä väylää -periaatetta ja pääsimme onnellisesti perille. Viimeisissä mutkissa olo oli vielä sen mukainen, ettei tämän reitin päässä voisi olla valokuvankaunista satamaa, mutta hetken päästä edessämme avautui mahtava satama.
Kirsimme sataman kaikessa rauhassa mereltä käsin ja valitsimme rauhallisen ja tuulettoman paikan kallion kohdalta. Rantautuminen onnistui hyvin lievästä sivutuulesta huolimatta, mutta juuri kun jarrutimme poijua hyväksikäyttäen, tuntui kun poiju antoi kevyesti periksi ja lähti tulemaan mukanamme rantaa kohti. Onneksi keulagasti oli tarkkana ja pysäytti veneen kevyen liu´un kipparin jarruttaessa samalla moottorilla ja pääsimme nätisti rantaan. Otimme rantautumisen uusiksi - tällä kertaa valitsemalla viereisen poijun. Ei kulunut viittäkään minuuttia lopullisesta rantautumisesta kun jo kertaalleen merelle painunut ukkonen pyyhki suoraan ylitsemme. Päätimme yrittää saada spriikeittimen toimimaan ja lopulta sen teimmekin - lukemalla ohjeet ja olemalla tarpeeksi kärsivällisiä. Pian Avancessa valmistui makkara-couscousia sampanjan kera. Saunaa emme saaneet enää illaksi varattua.
Vieressämme oli komea Nauticat 33, joka oli ilmeisesti entisen omistajan viimeisellä ja uuden omistajan ensimmäisellä purjehduksella - komea vene!
Illan tullen kävimme vielä tutustumassa hienoon satamamiljööseen, jonka kävelyreitit olivat kivasti valaistuja. Ukkonen jyrisi aina silloin tällöin taustalla.
Elisaari oli kyllä niin hieno kokemus, että sinne täytyy päästä uudelleen. Seuraavalla kerralla vuokrataan rantasauna ;)
VastaaPoista