Loki 10.-11.5.2010 Ruissalo-Helsingholmen
Ensimmäisen päivän kuvat löytyvät täältä
Vihdoin koitti se päivä, jolloin alkoi siirtyminen Turun Ruissalon kylpylän laiturissa odottavan Avance 245:n luokse. Lähdimme maanantaina 10.5. illalla autolla kohti Turkua. Teimme viimeiset tarvike- sekä ruokahankinnat paikan päällä. Saavuimme Ruissaloon illansuussa ja tutustuimme millaisissa puitteissa tulisimme viettämään seuraavat 4-5 vuorokautta.
Heräsimme seuraavana aamuna kukonlaulun aikaan kuudelta, vaikka nukkumaanmeno oli lievästi viivästynyt edellisenä iltana - täytyihän Avancen tiloihin tutustua perusteellisesti. Myös kaikki mukana tuomamme varusteet oli järjestetty edellisenä yönä loogisesti, tässä vaiheessa vielä sattumanvaraisille paikoilleen. Onneksi Ruissalon satamassa oli kätevät tavarakärryt helpottamassa tavaroiden siirtämistä autosta laiturille. Tankattuamme 20 litraa polttoainetta varakanistereihin Hondan oman 12 litran säiliön lisäksi oli lähdön aika. Olimme valmistaneet runsaan aamupalan ja teimme valmiita voileipiä päivän purjehdusurakkaa varten. Tavoitteenamme oli lähteä siirtymään Turusta kohti Helsinkiä rauhallisin etapein, joista ensimmäinen oli Gullkrona fjärdin Helsingholmen. Helsingholmeniin olisi matkaa arviolta 50 km.
Lähdimme liikkeelle koleaan ja pilviseen, osittain tihkusateen säestämään aamuun virkeinä ja jännittynein mielin. Avance 245:sta ei ollut aikaisempaa kokemusta. Eniten epäilyjä kevään mittaan oli aiheuttanut se, miten Hondan 5 hp nelitahti-perämoottori jaksaisi liikuttaa vajaan kahden tonnin painoista venettä, mutta yllätys oli melkoisen positiivinen heti rauhallisen laiturista irtautumisen jälkeen. Avance lähti liikkeelle vakaasti ja kevyesti ilman sen kummempia ongelmia moottorin tehojen suhteen - vene tuntui juuri niin hyvältä kuin sen oli toivonut tuntuvan.
Lähdimme kohti Rajakaria mukavalla 4,5 solmun matkavauhdilla pilvisessä säässä ja totesimme, merellä ei näyttänyt olevan juurikaan muita rahtiliikennettä lukuunottamatta. Pian ohitimme Majan talvisäilytystelakan Satavassa.
Airisto näytti pian parhaat puolensa sadepilvien väistyttyä pikku hiljaa ja auringon alkaessa paistamaan. Tavoitteenamme oli edetä siirtopurjehduksella jouhevasti, joten vastatuuliolosuhteissa jatkoimme teräsgenuan voimin. Hondan ohjainkaapelit on kytketty sitloodassa sijaitsevaan, entisen sisäkoneen kaukohallintalaitteeseen. Tämä osoittautui erittäin toimivaksi ratkaisuksi varsinkin satamamanöövereissä. Puolikaasulla sopivien kierrosten löydyttyä matkavauhti tasoittui 4,6-4,8 solmun tietämille kahden hengen miehistöllä lisättynä tarpeellisilla (sekä tarpeettomilla) varusteilla.
Käännyttyämme Kollinniemen kohdalla kohti Stormälötä, sää oli muuttunut mitä parhaimmaksi. Tuuli pysytteli edelleen vastaisena ja sen se teki myös koko loppupäivän. Jatkoimme kevyessä kelissä kohti Stormälötä, jossa oli tarkoitus käydä syömässä ja tutustua satamapalveluihin.
Ensimmäinen rantautuminen Avance 245:lla sujui rauhallisesti Stormalön vierassatamaan. Keli on tyyntynyt eikä satamassa ollut tuulta juuri ollenkaan. Valitsimme ensimmäiseksi rantautumispaikaksi aisapaikan, johon rantautuminen oli suhteellisen helppoa - kiitos istuinlaatikossa olleen moottorin hallintalaitteen. Veneen kiinnityksen jälkeen lähdimme tutustumaan tarkemmin satamaan.
Stormälön satama vakuutti jälleen palveluillaan, kuten se teki myös kaksi vuotta sitten. Ravintolan vieressä on lampi, jossa oli lohia. Viihtyisä miljöö ja hyvä ruoka kannustivat hyvillä mielin jatkamaan ensimmäisen päivän "siirtopurjehdusta" eteenpäin kohti Gullkronan selkää. Tulisipahan ainakin testattua Hondan luotettavuus.
Lillmalöstä lähtenyt lossi.
Jatkoimme edelleen vastatuuleen koneen voimin. Sää muuttui pikku hiljaa sateiseksi, mutta samalla tyyneksi. Matka taittui mukavaa tahtia, tosin kiireestä ei ollut tietoakaan koska matka tuntui taittuvan suunnitelmien mukaan. Aino aikatauluun vaikuttava tekijä oli se, että Maja saisi lisämiehistöä Hangosta keskiviikkona, jonne yrittäisimme ehtiä sovittuun aikaan.
Myös sprayhood osoittautui oivalliseksi sateella, sillä sen alle mahtuu kaksi ihmistä sateensuojaan. Ruoripinnakin on uusittaessa suunniteltu sen verran pitkäksi, että ohjaaminen sprayhoodin alta onnistuu kätevästi.
Sandön kohdalla maisemaa rikastuttavat pienet kalliosaaret.
Saapuessamme Gullkronan selälle vastaan tuli armeijan suhteellisen iso jysky, jonka aalloista pääsimme nauttimaan tyynessä kelissä.
Gullkronan selällä keli jatkoi edelleen tyyntymistään ja ajoimme koneella sopivaa matkavauhtia kohti Helsingholmenia. Aika ajoin pilvien välistä paistoi aurinkokin, mutta saapuessamme perillä ensimmäisen etapin yöpymiskohteeseen keli oli pilvinen.
Saimme lämpimän vastaanoton tutussa satamassa ja pääsimme illan päätteeksi vielä saunaan sekä nauttimaan Gullkronan selän maisemista suoraan saunan ikkunasta. Loistava avauspäivä!
Vihdoin koitti se päivä, jolloin alkoi siirtyminen Turun Ruissalon kylpylän laiturissa odottavan Avance 245:n luokse. Lähdimme maanantaina 10.5. illalla autolla kohti Turkua. Teimme viimeiset tarvike- sekä ruokahankinnat paikan päällä. Saavuimme Ruissaloon illansuussa ja tutustuimme millaisissa puitteissa tulisimme viettämään seuraavat 4-5 vuorokautta.
Heräsimme seuraavana aamuna kukonlaulun aikaan kuudelta, vaikka nukkumaanmeno oli lievästi viivästynyt edellisenä iltana - täytyihän Avancen tiloihin tutustua perusteellisesti. Myös kaikki mukana tuomamme varusteet oli järjestetty edellisenä yönä loogisesti, tässä vaiheessa vielä sattumanvaraisille paikoilleen. Onneksi Ruissalon satamassa oli kätevät tavarakärryt helpottamassa tavaroiden siirtämistä autosta laiturille. Tankattuamme 20 litraa polttoainetta varakanistereihin Hondan oman 12 litran säiliön lisäksi oli lähdön aika. Olimme valmistaneet runsaan aamupalan ja teimme valmiita voileipiä päivän purjehdusurakkaa varten. Tavoitteenamme oli lähteä siirtymään Turusta kohti Helsinkiä rauhallisin etapein, joista ensimmäinen oli Gullkrona fjärdin Helsingholmen. Helsingholmeniin olisi matkaa arviolta 50 km.
Lähdimme liikkeelle koleaan ja pilviseen, osittain tihkusateen säestämään aamuun virkeinä ja jännittynein mielin. Avance 245:sta ei ollut aikaisempaa kokemusta. Eniten epäilyjä kevään mittaan oli aiheuttanut se, miten Hondan 5 hp nelitahti-perämoottori jaksaisi liikuttaa vajaan kahden tonnin painoista venettä, mutta yllätys oli melkoisen positiivinen heti rauhallisen laiturista irtautumisen jälkeen. Avance lähti liikkeelle vakaasti ja kevyesti ilman sen kummempia ongelmia moottorin tehojen suhteen - vene tuntui juuri niin hyvältä kuin sen oli toivonut tuntuvan.
Lähdimme kohti Rajakaria mukavalla 4,5 solmun matkavauhdilla pilvisessä säässä ja totesimme, merellä ei näyttänyt olevan juurikaan muita rahtiliikennettä lukuunottamatta. Pian ohitimme Majan talvisäilytystelakan Satavassa.
Airisto näytti pian parhaat puolensa sadepilvien väistyttyä pikku hiljaa ja auringon alkaessa paistamaan. Tavoitteenamme oli edetä siirtopurjehduksella jouhevasti, joten vastatuuliolosuhteissa jatkoimme teräsgenuan voimin. Hondan ohjainkaapelit on kytketty sitloodassa sijaitsevaan, entisen sisäkoneen kaukohallintalaitteeseen. Tämä osoittautui erittäin toimivaksi ratkaisuksi varsinkin satamamanöövereissä. Puolikaasulla sopivien kierrosten löydyttyä matkavauhti tasoittui 4,6-4,8 solmun tietämille kahden hengen miehistöllä lisättynä tarpeellisilla (sekä tarpeettomilla) varusteilla.
Käännyttyämme Kollinniemen kohdalla kohti Stormälötä, sää oli muuttunut mitä parhaimmaksi. Tuuli pysytteli edelleen vastaisena ja sen se teki myös koko loppupäivän. Jatkoimme kevyessä kelissä kohti Stormälötä, jossa oli tarkoitus käydä syömässä ja tutustua satamapalveluihin.
Ensimmäinen rantautuminen Avance 245:lla sujui rauhallisesti Stormalön vierassatamaan. Keli on tyyntynyt eikä satamassa ollut tuulta juuri ollenkaan. Valitsimme ensimmäiseksi rantautumispaikaksi aisapaikan, johon rantautuminen oli suhteellisen helppoa - kiitos istuinlaatikossa olleen moottorin hallintalaitteen. Veneen kiinnityksen jälkeen lähdimme tutustumaan tarkemmin satamaan.
Stormälön satama vakuutti jälleen palveluillaan, kuten se teki myös kaksi vuotta sitten. Ravintolan vieressä on lampi, jossa oli lohia. Viihtyisä miljöö ja hyvä ruoka kannustivat hyvillä mielin jatkamaan ensimmäisen päivän "siirtopurjehdusta" eteenpäin kohti Gullkronan selkää. Tulisipahan ainakin testattua Hondan luotettavuus.
Lillmalöstä lähtenyt lossi.
Jatkoimme edelleen vastatuuleen koneen voimin. Sää muuttui pikku hiljaa sateiseksi, mutta samalla tyyneksi. Matka taittui mukavaa tahtia, tosin kiireestä ei ollut tietoakaan koska matka tuntui taittuvan suunnitelmien mukaan. Aino aikatauluun vaikuttava tekijä oli se, että Maja saisi lisämiehistöä Hangosta keskiviikkona, jonne yrittäisimme ehtiä sovittuun aikaan.
Myös sprayhood osoittautui oivalliseksi sateella, sillä sen alle mahtuu kaksi ihmistä sateensuojaan. Ruoripinnakin on uusittaessa suunniteltu sen verran pitkäksi, että ohjaaminen sprayhoodin alta onnistuu kätevästi.
Sandön kohdalla maisemaa rikastuttavat pienet kalliosaaret.
Saapuessamme Gullkronan selälle vastaan tuli armeijan suhteellisen iso jysky, jonka aalloista pääsimme nauttimaan tyynessä kelissä.
Gullkronan selällä keli jatkoi edelleen tyyntymistään ja ajoimme koneella sopivaa matkavauhtia kohti Helsingholmenia. Aika ajoin pilvien välistä paistoi aurinkokin, mutta saapuessamme perillä ensimmäisen etapin yöpymiskohteeseen keli oli pilvinen.
Saimme lämpimän vastaanoton tutussa satamassa ja pääsimme illan päätteeksi vielä saunaan sekä nauttimaan Gullkronan selän maisemista suoraan saunan ikkunasta. Loistava avauspäivä!
Kommentit
Lähetä kommentti